108 hehtaarin Luon­to­lahja 108-vuoti­aalle Suomelle – yritykset suoje­levat luontoa Simossa, Pudas­jär­vellä ja Puolan­galla

Yhdeksän uusiu­tuvan ener­gian toimijaa suojelee 108 hehtaaria arvo­kasta luontoa itse­näi­syys­päivän kunniaksi. Suojelu- ja ennal­lis­ta­mis­koh­teet sijait­sevat Simossa, Pudas­jär­vellä ja Puolan­galla.

Suojelua ja ennal­lis­ta­mista rahoit­tavat Taaleri Energia, Fortum, Helen, Myrsky Energia, ABO Energy yhdessä Ålands­ban­kenin tuuli­voi­ma­ra­haston kanssa, Eolus, Ilmatar, Neoen ja Suomen uusiu­tuvat.

Luon­to­lahja Suomelle on jatkoa Suomen uusiu­tuvat ry:n aiem­malle hank­keelle, jossa selvi­tet­tiin tuuli- ja aurin­ko­voiman arvo­ket­jujen luon­to­vai­ku­tuksia. Suomen uusiu­tu­vien kump­pa­nina Luon­to­lahjan orga­ni­soin­nissa toimi One Planet Oy. Yhteis­hanke julkis­tet­tiin Helsin­gissä 5.12. Vanhalla yliop­pi­las­ta­lolla. Tilai­suuden avaus­pu­heen­vuoron piti ympä­ristö- ja ilmas­to­mi­nis­teri Sari Multala.

Yhteis­hank­keessa ennal­lis­te­taan ojitet­tuja suoa­lueita, minkä jälkeen ne suojel­laan. Toimet paran­tavat uhana­laisten lajien, kuten taimenen ja uhana­lais­tu­vien lintu­la­jien, elinym­pä­ris­töjä ja vähen­tävät ojitet­tujen soiden aiheut­tamia ilmas­to­pääs­töjä. Metsäi­sillä mailla suojel­laan metsä­la­ki­koh­teita, kuten puron­var­si­metsiä, lähteikköä ja kallio­maata jyrkän­tei­neen, sekä luon­non­tilaa lähes­tyvää yli 100-vuotiasta metsää. Yritysten rahoit­taman suojelun ja ennal­lis­ta­misen toimeen­pa­nevat Hiili­pörssi ja Luon­non­pe­rin­tö­säätiö.

Luon­to­lahja Suomelle on mukana olevien yritysten kunnia­no­soitus 108-vuotiaan Suomen luon­nolle ja pilot­ti­hanke siitä, millaisin konkreet­tisin toimin yritykset voivat suoma­laista luontoa vahvistaa. Yhteis­hank­keessa mukana olevat yritykset kehit­tävät kukin omia luon­to­po­si­tii­visia toimin­ta­mal­le­jaan ja pilot­ti­hanke on yksi monista aske­leista yritysten luon­to­työn kehit­tä­mi­sessä.

Yritysten rahoit­taman suojelu- ja ennal­lis­ta­mis­ko­ko­nai­suuden arvo on 119 000 euroa. Luon­to­lahjan orga­ni­soin­nista aiheu­tuvat kulut rahoitti TT-säätiö.

Lisä­tie­toja
One Planet Oy, Jarno Lappa­lainen, +358 400 536 973, jarno@oneplanet.fi

LUON­TO­LAHJA SUOMELLE: KOHTEIDEN KUVAUS

Yhteis­hank­keessa ennal­lis­te­taan ja suojel­laan Simossa ja Puolan­galla sijait­sevat suot, sekä suojel­laan Pudas­jär­vellä sijait­sevat metsä- ja metsä-suoa­lueet.

Pirt­ti­maansuo: Simo, 60 ha

Pirt­ti­maansuo on yhteensä noin 60 hehtaarin suoalue, jolla ennal­lis­ta­mis­toimia toteu­te­taan  alueesta noin puolet katta­ville ojite­tuille alueille. Myös luon­non­ti­laista suota sisäl­tävä alue tullaan suoje­le­maan koko­nai­suu­des­saan.

Pirt­ti­maansuo on tyypil­linen aapasuo, jolla suon keskus on selvästi laitoja alem­pana. Pirt­ti­maan­suolla suon keskeltä on vetetty iso veto-oja, joka kuivattaa hiljal­leen koko suoal­lasta. Samalla turvetta hajoaa hiili­diok­si­dina ilmaan, humusai­neita karkaa ojaa pitkin vesis­töihin ja suoluonto köyhtyy. Tämä nega­tii­vinen kehitys tullaan pysäyt­tä­mään palaut­ta­malla suon vesi­ta­lous alku­pe­räisen kaltai­seksi patoa­malla laitaojat, ohjaa­malla vedet suo keskelle sekä tukki­malla keskioja.

Osit­tai­sesta ojituk­sesta huoli­matta Pirt­ti­maansuo on säilyt­tänyt suola­jis­tonsa melko hyvin. Vuoden 2014 havain­tojen perus­teella Pirt­ti­maan­suolla tavat­tiin aika hyvin lajistoa sekä uhana­lais­tu­neita suotyyp­pejä: suur­sa­ra­nevaa, mesot­ro­fisia lyhyt­kor­si­ne­voja ja rahkaisia lyhyt­kor­si­rä­meitä, mesot­ro­fista neva­rä­mettä, suur­var­pu­rä­mettä ja rahka­rä­mettä.

Lajis­to­ha­vain­tojen perus­teella alueella esiintyi mm. sini­heinää, kerä­pää­rah­ka­sam­malta, äimä­saraa sekä keskio­sissa Suomen kansain­vä­li­siin vastuu­la­jeihin kuuluvaa vaalea­saraa. Linnus­tossa tavat­tiin useita pareja liroja, valko­vikloja, taivaan­vuohia, niit­ty­kir­visiä ja kelta­väs­tä­räk­kejä sekä lisäksi pikku­kuovi ja jänkä­sir­riäinen.

Suoa­lueen ennal­lis­ta­misen arvioi­daan paran­tavan merkit­tä­västi sekä suokas­vi­la­jien että suolin­tujen elino­loja alueella. Lisäksi Pirt­ti­maan­suon ja Sipo­jun­tin­suon välisen metsit­ty­neen kapeikon ennal­lis­ta­minen yhdistää kaksi suoa­luetta uudel­leen toisiinsa. Tällä on suuri posi­tii­vinen merkitys erityi­sesti suoper­hos­la­jis­tolle.

Ennal­lis­ta­minen aloi­te­taan säiden mukai­sesti talven 2025-26 aikana puun pois­tolla. Ojat tuki­taan vuoden 2026 aikana, jonka jälkeen suolle perus­te­taan yksi­tyinen luon­non­suo­je­lualue.

Valo­kuvia Pirt­ti­maan­suolta (kuvaaja: Risto Sulkava)

Ilvessuo: Puolanka, 14,8 ha

Ilvessuo on 14,8 hehtaarin suuruinen, kaut­taal­taan ojitettu ja alkuaan vähä­puus­toinen suoalue Puolan­galla, Portin­joen latvoilla. Ennal­lis­ta­misen myötä alueen vesi­ta­lous palau­te­taan mahdol­li­simman lähelle alku­pe­räistä tilaa.

Ilves­suon rinteet viet­tävät voimak­kaasti Portin­jo­keen, mistä johtuen ojitukset ovat kuor­mit­ta­neet Portin­jokea rajusti. Portin­joki kuuluu Kiimin­ki­joen latva­ve­sis­tönä arvok­kaa­seen Kiimin­ki­joen Natura-aluee­seen, jolle ennal­lis­ta­minen tuo merkit­täviä hyötyjä. Portin­joessa elää ennal­lis­ta­mi­sesta myös nopeasti hyötyvä alku­pe­räinen taimen­kanta.

Ilves­suon luonto koostuu hyvin erilai­sista osista kuten rehe­västä sini­hei­nä­nii­tystä, lähtei­sestä puron­var­resta, tupas­vil­la­rä­meestä, karusta isovar­pu­rä­meestä ja ohut­tur­peista enti­sestä letto­rä­meestä sekä turve­kan­kaasta. Pienia­lai­sella enti­sellä letto­rä­meo­salla kasvaa muun muassa näsiää, suokelttoa ja luhta­villaa.

Aluee­seen kuuluu pusi­koi­tunut entinen turve­pelto ja tulva­niittyä, jonka majavat ovat joitakin vuosia sitten tulvit­ta­neet siten, että alueen kaikki puut ovat kuol­leet. Sittemmin majavan pato on purettu ja maja­vatkin alueelta hävin­neet. Nykyisin niitty, joka on aika­naan ojitettu pelloksi tai suoheinän niit­toa­lu­eeksi, on muut­tunut hienoksi saroja ja vihvi­löitä kasva­vaksi tulva­nii­tyksi.

Lisäksi Ilvessuo tarjoaa turva­paikan uhana­lais­tu­ville lintu­la­jeille. Vuoden 2025 pesi­mä­kau­della alueella havait­tiin muun muassa pajusirkku, metsä­viklo, västä­räkki ja uhana­lainen hömö­tiainen. Paikal­listen toiveissa olisi myös saada hilla jälleen marjo­maan alueella.

Suon ennal­lis­ta­mis­työt aloi­te­taan kesällä 2026, jonka jälkeen alueelle perus­te­taan yksi­tyinen luon­non­suo­je­lualue.

Valo­kuvia Ilves­suolta (kuvaaja: Risto Sulkava)

Koppe­losuo ja Pöytä­kangas: Pudas­järvi, 39 ha

Kahdesta alueesta koos­tuva alue Iinat­ti­järven etelä- ja pohjois­puo­lella. Uusiu­tuvan ener­gian alan toimijat rahoit­tavat koko­nai­suu­desta 34 hehtaaria.

Pohjois­puo­lella sijait­se­valla Koppe­lo­suolla on luon­non­ti­laista suota: sara­val­taista avosuota, käkkä­rä­mäntyä kasvavaa rämettä, korpea, sekä hyvin vähän käsi­teltyä pääosin luon­non­ti­laista kuusi­val­taista metsää. Kohteen helmi on useassa kohtaa maan pinnalle tihkuva luon­non­ti­lainen lähde ja siitä lähtevä puro, joka laskee Penik­kao­jaan. Suon länsi­lai­dalta virtaa Penik­kao­jaan noro, jonka varrella on puron­var­si­korpea. Puron­var­si­korpea löytyy myös ylempää lähde­puron varresta. Alueella on nähty myös merk­kejä karhun vierai­lusta.

Etelä­puo­lella sijait­seva kahdesta vierek­käi­sestä kiin­teis­töstä koos­tuva Pöytä­kan­kaan alue on pääosin metsä­maata. Kahden suvun pals­toja yhdis­tä­mällä saadaan suojeltua kaunis kallio­alue jyrkän­tei­neen sekä sitä ympä­röivät metsät, joista vanhimmat ovat yli 100-vuotiaita ja nuorimmat noin 15-20 -vuotiasta taimikkoa. Pöytä­kan­kaalla on myös sekä harven­nettua että kohti luon­non­tilaa lähes­tyvää talous­metsää, erit­täin uhana­lai­seksi luoki­teltua karuk­ko­kan­gasta, suota, puron­var­si­metsä sekä kallio­maata jyrkän­tei­neen.

Valo­kuvia Pudas­jär­veltä (kuvaaja: Petri Haapala)